Sain kuin sainkin opiskelupaikan Porvoon ammattiopistosta. Alku
innostuksen laannuttua, tilalle on tullut mielentön i k ä v ä teitä
kaikkia ihmisiä (ja eläimiä) kohtaan, jotka tähän päähän Suomea jäätte.
Tahdon edelleen kuulla teistä kaikista ja velvoitan jokaisen ystäväni
käymään kylässä kun Porvoon tai muun pääkaupunkiseudun alueella
liikutte!
Tarkoituksenani ei ole loukata ketään tai tehdä kenenkään oloa kurjaksi
tällä tavalla. Voin kertoa, ettei sellaista sanaa ole vielä korviini tullut, joka
kuvaisi kuinka tärkeitä ja rakkaita olette. Voin luvata, etten unohda teitä,
Ikinä. En ole unohtanut niitäkään, jotka ovat minut unohtaneet.
Yritän kuunnella ja tukea teitä kaikkia kaikissa tilanteissa, niin hyvin kuin
pystyn, vaivoja säästelemättä, kun tarve on. Kuitenkin tahtoisin myös
jotain siitä takaisin: toivon, että olette myös minun tukenani, kun tarve ja
hätä on suurin. Haluan, että pystyn luottamaan teihin, ja siihen että
vieläkin pystytte nostamaan hymyn huulille, vaikka aihetta hymyilyyn ei
olisikaan, sillä pienikin hymy, ja tieto siitä, että joku välittää, on tärkeä.
Jokainen ystävä on yksi syy lisää jatkaa elämää; kesän tuulahdus
keskitalvella, kun voimat ovat lopussa eikä oikein jaksa uskoa, että kesää
enää tuleekaan.
Toiselle paikkakunnalle muuttaminen ei tarkoita, että katoaisin. Olen silti
olemassa, hengitän, nauran ja itken saman taivaan alla. Tekin saatte
pitää huolen, että tekään ette katoa. Saatanan homot
Kommentit