Sain kuin sainkin opiskelupaikan Porvoon ammattiopistosta. Alku

innostuksen laannuttua, tilalle on tullut mielentön  i k ä v ä  teitä

kaikkia ihmisiä (ja eläimiä) kohtaan, jotka tähän päähän Suomea jäätte.

Tahdon edelleen kuulla teistä kaikista ja velvoitan jokaisen ystäväni

käymään kylässä kun Porvoon tai muun pääkaupunkiseudun alueella

liikutte!

Tarkoituksenani ei ole loukata ketään tai tehdä kenenkään oloa kurjaksi

tällä tavalla. Voin kertoa, ettei sellaista sanaa ole vielä korviini tullut, joka

kuvaisi kuinka tärkeitä ja rakkaita olette. Voin luvata, etten unohda teitä,

Ikinä. En ole unohtanut niitäkään, jotka ovat minut unohtaneet.

Yritän kuunnella ja tukea teitä kaikkia kaikissa tilanteissa, niin hyvin kuin

pystyn, vaivoja säästelemättä, kun tarve on. Kuitenkin tahtoisin myös

jotain siitä takaisin: toivon, että olette myös minun tukenani, kun tarve ja

hätä on suurin. Haluan, että pystyn luottamaan teihin, ja siihen että

vieläkin pystytte nostamaan hymyn huulille, vaikka aihetta hymyilyyn ei

olisikaan, sillä pienikin hymy, ja tieto siitä, että joku välittää, on tärkeä.

Jokainen ystävä on yksi syy lisää jatkaa elämää; kesän tuulahdus

keskitalvella, kun voimat ovat lopussa eikä oikein jaksa uskoa, että kesää

enää tuleekaan.

Toiselle paikkakunnalle muuttaminen ei tarkoita, että katoaisin. Olen silti

olemassa, hengitän, nauran ja itken saman taivaan alla. Tekin saatte

pitää huolen, että tekään ette katoa. Saatanan homot