..Tällä elämällä,siis. Kun ei mikään huvita ja kaikki seinät kaatuu päälle.

Poissaoloja on kertynyt niin paljon, että niiden korvaaminen taitaa olla

aikalailla mahdotonta, ainakin tässä kahden jäljelläolevan vuoden aikana.

Toinen asia on sitten että haluaisinkokaan edes jatkaa tällä alalla, sillä

epilepsia-diagnoosin jälkeen on tullut mietittyä kaikenlaisia vaaratilanteita

ja vastaavia, joita ei voi parhaalla tahdollaankaan ennustaa.

Epilepsiakohtauksen jäljiltä olkapäässä on joku jotenkin lenksahtanut,

sillä se on vieläkin kipeä, vaikka kyseisestä kohtauksesta (jonka aikana

siis tipuin olkapään päälle tuolilta) on jo monta kuukautta. Lisäksi

viimetalven nilkkamurtuma vaivaa edelleen, eikä pitkään seisominen

keittiöllä auta pätkääkään. Nilkka on välillä niin kipeä, että on yhtä tuskaa

nousta käymään vaikkapa vain vessassa, saati kaupassa sitten.