Uskotteko, jos sanon että on erittäin turhauttavaa vain odottaa, että ystävä ottaa yhteyttä ja miettiä, että missähän nyt mennään, haluaako toinen laittaa välit poikki vai eikö toinen vain uskalla ottaa puhelinta kauniiseen käteen ja laittaa viestiä ja kertoa mitä kuuluu, ilman että minä teen sen a i n a  ensin?

Tähän asti olen tekstannut lähes joka kerta, kun joku rakkaista ystävistäni tai jotain hauskaa jonka haluaisin ehkä heidän kanssaan jakaa, on tullut mieleeni miettimättä sen enempiä, kuvittelevatko he ehkä että olen yli-innokas stalkkari, kun lähetän 13 tekstaria päivässä ja saan vain viiteen kunnollisen vastauksen.

Ei, en halua häiritä jos on meneillään jotain kiireellisempää etkä ehdi nyt jutella. Minulle voi myös kertoa, jos juttu itsensä paljastajasta jonka tapasin sipulihyllyllä ei sinun mielestäsi  ollutkaan hauska. Ymmärrän, jos uskot  tilaisuutesi koittaneen kun parannun masennuksesta ja päätät että kestän sen jos jätät jutun vain kuivumaan kokoon itsekseen.

Voit ihan hyvin kertoa, en mene rikki enempää kuin jo olen.

Olisi niiin kiva, jos voisit sanoa asiat suoraan; juttu ei kuitenkaan kuivu kasaan kun itken krokotiilin kyyneleitä sen vuoksi 15 kertaa päivässä.

Naurettavan tekstin varmaan kruunaa se, kun mainitsen että sairastun taas masennukseen kun "kuvittelen" että ne kolme ihmistä joista olen eniten välittänyt eivät halua tulla käymään, koska olen huonoa seuraa ja kaikin puolin ikävä ihminen. Toivottavasti teillä on kivaa, itse nautin täysillä illoista kahdestaan läppärin kanssa.