Jotenkin tuntuu typerältä, ettei vain hieman alle 18.v saa tehdä omia
päätöksiään yhdessä tyttöystävänsä kanssa, jotka liittyy vain heidän
yhteiseen elämäänsä ja vaikuttaa toivon mukaan vain positiivisella
tavalla vanhempienkin arkeen.
Omituisinta tässäkin on se, että vanhemmat yrittävät "suojella"
lapsiaan elämän kolhuilta tai miksi he itse sitä nimittävätkään, kun
sanovat olevansa vanhempia ja viisaampia. Kuinka voi tietää, toimiiko
jokin kunnolla jos ei ole ikinä kokeillut sitä? Tuntuu tyhmältä, että
vanhemmat sanovat, ettei jokin juttu kestä, vaikken usko että he millään
tietävät juurikaan mitään pojan ja tytön, nuorten aikuisten suhteesta.
Juttu ei ehkä kestä ikuisesti, ei ehkä edes kahta viikkoa enää, mutta
eikö siitä saisi nauttia silloin kun se vielä on mahdollista? Suremaan ja
katumaan ehtii varmasti riittämiin myöhemminkin. Miksei saisi elää ja
rakastaa sen ihmisen kanssa ja sitä ihmistä, joka sillä hetkellä tuntuu
olevan se kaikkein ihanin ja rakkain?
Kommentit