Jotenkin tuntuu typerältä, ettei vain hieman alle 18.v saa tehdä omia

päätöksiään yhdessä tyttöystävänsä kanssa, jotka liittyy vain heidän

yhteiseen elämäänsä ja vaikuttaa toivon mukaan vain positiivisella

tavalla vanhempienkin arkeen. 

 

   Omituisinta tässäkin on se, että vanhemmat yrittävät "suojella"

lapsiaan elämän kolhuilta tai miksi he itse sitä nimittävätkään, kun

sanovat olevansa vanhempia ja viisaampia. Kuinka voi tietää, toimiiko

jokin kunnolla jos ei ole ikinä kokeillut sitä? Tuntuu tyhmältä, että

vanhemmat sanovat, ettei jokin juttu kestä, vaikken usko että he millään

tietävät juurikaan mitään pojan ja tytön, nuorten aikuisten suhteesta.

 

   Juttu ei ehkä kestä ikuisesti, ei ehkä edes kahta viikkoa enää, mutta

eikö siitä saisi nauttia silloin kun se vielä on mahdollista? Suremaan ja

katumaan ehtii varmasti riittämiin myöhemminkin. Miksei saisi elää ja

rakastaa sen ihmisen kanssa ja sitä ihmistä, joka sillä hetkellä tuntuu

olevan se kaikkein ihanin ja rakkain?