Tulevaisuus siis. Keväällä ja vielä kesän alussakin (ennen kuin tiedot
opiskelupaikoista tulivat) olin aivan varma, että en ikinä, i k i n ä palaa
tuohon lukioon.
Kuitenkin nyt siis näyttää siltä, ettei oikein muita vaihtoehtoja ole.
Jotenkin epävarma olo siitäkin, sillä jätin keväällä tekemättä ne
kurssivalinnat kun olin varma että lähden enkä palaa. Nyt sitten poden
hieman eksynyttä oloa, kun en ole saanut opolle lähetettyyn viestiin
vastausta, enkä siis tiedä voiko niitä kurssivalintoja tehdä vielä tässä
vaiheessa. Monet kurssit toki ovat jo täynnä, mutta minulle riittäisi se 3-5
kurssia jaksossa neljän vuoden ohjelman vuoksi. Tuolla kurssimäärällä
turvaisin myös hyvin asunto- ja opintotuen ja myöskin sitten sen
opintolainan.
Hain täydennyshaussa kuitenkin vielä sinne Helsingin suunnalle. En
ymmärrä, mikä on ongelmana kun en ole kiinnostunut mistään, siis
todellakaan yhtään mistään. Jos saisin valita vapaasti, makaisin vain
kämpillä, tapaisin välillä kavereita, kävisin kaupassa ja alkossa. Näin ollen
valitsin siis ne perustutkinnot, jotka vaikuttivat vähiten epämiellyttäviltä
ja joita pystyisin mahdollisesti opiskelemaan, hampaat irvessä, mutta
kuitenkin. Joka tapauksessa tuota lukiota pitäisi käydä vielä pikkuhetki
rahan takia ja siksi kun ammattikoulut avaavat ovensa lukioita
myöhemmin krapulaisille, kauniita lauluja työn tekemisestä laulellen
kesäkukka korvan takana palaileville tai aloitteleville opiskelijoilleen.
Mutta en minä ole huolissani, en toki. Pystyn syömäänkin niinkuin
ennen ja nukkumaankin aina vain paremmin. Tai sitten en. Jotenkin
tässä tilanteessa on huvittavaa, että itse olen sotkenut asiani ja ottanut
myös täysin typeriä ja tarpeettomia riskejä. Siinä sitten koitan toistella
itselleni että kaikki järjestyy ja elämä kantaa. Hyvinä hetkinä melkein
uskon siihen itsekkin.
Vielä näin loppukevennyksenä pikku vinkki lukuisille ja kunnioitetuille
lukioilleni sekä kuva uudesta kampauksestani.
Kommentit